Päivärutiinit osa 1

Mähän voisin kertoa teille mun normaaleista päivärutiineista tällä hetkellä, sopisko? No siis tietty ne riippuu vähä päivästä et onks jotain menoa tms. mut noin niinku perusasiat.

Mä herään viimeistään tossa 7n jälkeen, mut mieluummin jo aikasemmin ja jostain syystä kello (tai joku muu kovaääninen mölisijä) soi usein tossa 6n paikkeilla et sillon tietty mäkin sit nousen. Oon aina ihan innoissani, ku näen taas pitkän yön jälkeen emännän ja isännän. Erityisesti tykkään niitten paljaista varpaista. Ai vitsi, niitä on hyvä nakertaa, mut oon saanu kuulla vähä noottia, et ne ei tykkää siitä. En kyllä tajua miks, musta se on tosi kivaa!

Sit mä pääsenkin heti ulos ja sen jälkeen saan ruokaa. Mä kyllä voisin syödä ihan yölläkin yhen aterian, mutta kun yritin sillon alussa kertoa siitä, et mielelläni harrastaisin yösyömistä, ni vastaus oli aika tyly et nukutaan vaan. Siis eiks ne tajua et pieni koira tarvis myös öisin ruokaa?? No, mä oon nyt tottunu et en ees jaksa enää ehdotella sitä. Helpompi on nukkua koko yö ja vaiks uneksia broilerista.

Aamuruoan jälkeen pääsen uudestaan ulos ja sit onkin aamupätkien aika. Siis tää aamupätkä on isännän keksimä sana. Se kuulemma kuvaa sitä, kun saan sellasen hepulin, et juoksen ympäri kämppää ja kurisen ja urisen ja tapan kaikki vastaan tulevat lelut. Mut musta kuvaavampi sana ois aamurutiini, sillä täytyyhän se kovapäinen hummeri ( = pehmolelu) tappaa joka aamu ettei se karkaile ja täytyyhän mun tarkastaa, et mun reitti on vapaa. Se reitti on muuten sellanen kiva ympyrä, joka lähtee olkkarista ruokahuoneen kautta keittiöön ja sieltä sellasen kivan käytävän kautta eteiseen ja sieltä sohvan takaa (tai joskus jopa sohvan alta) ja sit keinutuolin alta ja sit sama uudestaan. :)

Sit mua alkaa jossain vaiheessa väsyttää ihan kauheesti, ni sit yleensä nukahdan just siihen paikkaan. Kerran vaistosin, ku se kissa tuli haisteleen mua ku nukuin, mut leikin vaan et oon unessa enkä kertonu mitään. Se nuuskutti mun selkää ja sit häippäs. En sit tiiä et haisinko pahalle vai jotain. Mut jotenkin se on ihme tyyppi. Tietty sitäkin pitää vähän jahdata, vaikka se on kuulemma kiellettyä. Mut nyt se on alkanu tekeenki sellasta et se ei enää juokse karkuun, vaan pysähtyy ja murisee mulle ja huitoo sillä tassullaan. Sillon mä kyllä näen parhaaksi osoittaa sille kunnioitusta ja oonkin pari kertaa heittäny selälleni et se näkee et oon oikeesti tosi kiltti. Emmä haluu siitä vihollista, ku se voi muuten alkaa härkkimään mua ku nukun.

Mut hei mullon kohta ruoka-aika ja nyt on niin paljo tekstiä et jatkan noista rutiineista myöhemmin...So long amigos.