Nuutti kylässä

Nuutti oli taas kylässä meillä ja uuden maton päällä oli hyvä painia ja punnertaa! :D

Elämänoppia

Mullahan tulee kohta vuosi tätä elämää täyteen!! No, ei nyt ihan vielä, mutta kohta. Mutta aattelin et voisin kertoa teille muille koirille kaikkia hyödyllisiä juttuja, joita oon tässä vuoden aikana oppinut! Ja sit te voisitte tietty kertoa mulle kaikkia hyviä konsteja huiputtaa noita pomoja, eiks vaan?

Mut siis aloitetaan...
Jos mua ei huvita tehä jotain ku käsketään, ni yks aika hyvä keino on heittäytyä selälleen ja hieroskella itteään mattoon ja urahdella tyytyväisenä. Usein se ihminen sit unohtaa mitä se olikaan käskemässä ja parhaimmassa tapauksessa se alkaa rapsutella mun mahaa, josta muuten tykkään tosi kovin!! Mut täytyy sanoa et kaikkiin tää ei tehoa mut kantsii kokeilla!

Sit ku pomot syö jotain hyvää, ni ei kantsi tuppautua liian lähelle, koska sit niitä alkaa ärsyttämään. Kerranki tein sen virheen ja aloin pureskella emännän sukkaa ja sehän hermostu mulle eikä antanu mitään!! Vaan kantsii istua siinä vähän matkan päässä ja tuijottaa sillä kaikkein "olen niin söpö ja pieni ja nälkäinen pikkukoira" -katseellaan ja voi vähä kuolatakin, jos osaa. Mä en osaa, mut oon aatellu harjotella sitä. Sit voi muutaman kerran huokaista syvään ja olla vähä semmosen murheellisen näkönen, ni yleensä sieltä joku ruokapala sit tippuu! ;D

Tohon edelliseen viitaten on sit vielä semmosiakin ihmisiä et niihin tehoo ihan vaan se et nousee jalkaa vasten ja vähä vikisee. Ne antaa heti siinä jo jotain hyvää, mut tää täytyy tietää et mikä tehoaa keneenkin eikä sitä voi oikeen oppia muuten ku kokemuksen kautta mut yleisesti voi sanoa et mitä vanhemmista ihmisistä on kyse, ni sitä lepsumpia ne on!! Mä muuten tapasin kerran semmosen ainaki satavuotiaan ukon (toim. huom. oikea ikä ehkä noin 75v.!!) ja sen ei tarvinu ku nähä mut kaukaa, ni se kaivoi jo taskujaan ja sillä oli kaikkia herkkuja siellä! Et mitä vanhempi uhri, ni sitä parempi! :)

Sit mitään jäynää tai muita tuholaistöitä ei kantsi tehä niin et kukaan näkee. Kaikista parasta on, jos siellä samassa kämpässä asuu joku muukin elukka, ni sit voi aina syyttää sitä. Kuten nyt meillä on se pullerokissa, ni mä aina sit osotan sit ku mua syytetään jostain. Meinaan tiiän et se kissaki tekee tuholaistöitä, kerranki näin sen jyrsivän tapettia, ni jos se kerran tekee tommosta kaikkea, ni kyl loputkin jäynät voi sit laittaa sen kontolle, eiks niin teistäkin??

Sit lenkillä kantsii kävellä tien reunassa (oikealla puolella tietty) eikä kantsi vetää. Joskus ku innostun hirveesti tai näen jonku tutun, ni vähä yritän vetää ja sit ne pomot heti nykäsee takasin ja alkaa hokemaan sitä "älä vedä" -juttua. Ja sitä on tosi ankee kuunnella et parempi vaan ettei vedä, ni pääsee paljo helpommalla. Ja sama ton reunassa kävelemisen kanssa. Joskus tekis mieli harhailla sinne toiselle puolelle tietä ku siellä on joku hyvä haju, mut sit heti kuuluu et "reunaan", ni eihän sitä ny jaksa tommosta jäkätystä kuunnella, joten paras pysyä siellä reunassa.

Voin kertoa joskus vielä lisää näitä elämänohjeita, jos teitä kiinnostaa?

Uni maistuu lenkin jälkeen

Olin eilen pitkällä lenkillä. Nyt kun on alkanu ilmat viilenemään, ni jaksaa taas lenkkeilläkin. Tossa kesällä mulle ei kauheesti pitkät kävelyt maistunu. Sen päätteeksi sitten uni maistuikin illalla oikeen makoisasti! :) Oon vaan edelleen katkera siitä etten pääse sänkyyn. Noi pomot osti tässä uuden sänkyn, se on semmonen omituisen matala, ni se ois just niinku oikeella korkeudella mulle.

No, mä voin kertoa teille, et oon siellä muutaman kerran olluki salaa!! Mut ei saa kertoa eteenpäin! Mm. tässä kerran ku isäntä oli yövuorossa ja emäntä nukkui sikeesti ja se kissaki oli jossain muualla (ku yleensä se nukkuu siellä sängyssä), ni hyppäsin ihan hiljaa sinne sänkyyn ja nukuin siellä isännän puolella! Vitsi se oli kivaa, mut kauheen usein se ei onnistu, harmi vaan!

Uusia kamuja

Mä oon tutustunut uusiin tuttavuuksiin tässä lähiaikoina. Tänään mm. tein tuttavuutta semmosen mopsin kanssa (emmä siis tienny et se oli mopsi, isäntä sano niin). Se oli semmonen pikkunen ja tuhiseva koira. Vähä me haisteltiin ja semmosta, mut ei se oikeen halunnu irrotella mun kanssa.

Sit tuolla lähellä missä me asutaan tein tuttavuutta semmosen ulkomaalasen koiran kanssa. Siis sen isäntä on ulkomaalanen, ni sillonhan tietty se koira on myös. Sen isäntä puhu englantia mun isännän kanssa ja se koira kyllä puhu koiraa, mut jotenkin omituisella murteella. Mut kyllä mä sit tajusin sitä ja sit ku eka vähä haisteltiin, ni sit meillä oliki ihan kivaa. Se on mua isompi ja musta et ehkä jonkun mielestä tosi pelottava, mut ei mua pelota ku oon niin rohkea!! :)

Hirmu

Moi, mä olen hirmuinen Aida...
ja tykkään uimisesta ja ruohon syömisestä (en polttelusta ;D ).

Arki alkaa

Tässä alkaa nyt pomoillakin kuulemma kesälomat loppumaan ja et arki alkaa. Emmä sit tiiä et miten se muka muhun vaikuttaa, mut sit kuulin myös jotain puhetta et kohta tulee syksy ja kylmemmät ilmat. No musta se on toisaalta ihan kivaki ku oon vähä laiska ku on ollu näin lämmintä. Kuiteski tossa lomalla me käytiin noitten pomojen kanssa tuolla rannikolla vähä ajelemassa ja pääsin ekaa kertaa mereen uimaan. Yritin juoda sitä vettä, mut heti mua kiellettiin ja sanottiin et ei saa juoda et se on kuulemma suolasta. Sit sain pullosta vettä, aika hienoo!! Mut tässä on nyt yks kuva ku oon siellä meren armoilla.
Sit pääsin isännän syliin haistelemaan (ja vähä maistelemaankin!!) ku se söi jätskiä. :)

Löysää touhua

Mä oon aika löysä näin kesällä ja varsinki ku on ollu tässä jotenki hikiset ilmat. Ei huvita kauheesti pitkät lenkit eikä mikään semmonen. Mut pallon perässä jaksan kyllä juosta vaikka kuinka paljon sekä uida! Viime viikonloppuna kävin taas tuolla Suomen pääkaupungissa ku meillä oli niinku treffit Nuutin kans. Käytiin sit taas siinä Nuutin lähellä olevassa koirapuistossa, ku Nuutti on kauheen ylpee siitä et sillä on koirapuisto noin lähellä! :)